Rulettia on pelattu jo 1700-luvulta lähtien ja yhtä kauan ihmiset ovat haaveilleet itsensä elättämisestä rulettia pelailemalla. Ruletti on pelinä yksinkertainen ja voitot voivat olla suuria. Voisiko rulettia jotenkin jekuttaa ja voittaa pelikierrokset yksi toisensa perään?
Ikävä kyllä ruletti on juuri yksinkertaisuutensa takia yksi huonoimmista kasinopeleistä ammattimaiseen pelaamiseen.
Esimerkiksi pokerissa kehityt pelaajana mitä enemmän pelaat, urheiluvedonlyönnissä voit oppia lukemaan tilastoja paremmin kuin kilpailijasi, mutta ruletissa et voi kehittyä mihinkään suuntaan. Ruletti ei yksinkertaisesti palkitse taitoa vaan tuurin.
Kyse ei ole siitä, etteikö kukaan olisi yrittänyt löytää keinoa voittaa ruletti systemaattisesti. On todellakin yritetty, erilaisia tunnettuja strategioita on vaikka kuinka ja historiassa muutama on jopa onnistunut – tosin eri tavalla kuin useimmat kuvittelevat.
Alla käydään läpi, mitä matematiikka rulettiin sanoo, mitä historia on osoittanut ja miksi tämä peli kannattaa ensisijaisesti pitää viihteenä eikä toimeentulon lähteenä.
Matematiikka pilaa heti tunnelman
Ruletissa niin sanottu talon etu on kirjaimellisesti rakennettu sisään rulettikehään. Talon etu tarkoittaa kasinopeleissä sitä summaa, jonka kasino pitkällä aikavälillä peleistä kerää. Talon etu toimii samalla tavalla kaikkialla, olipa kyseessä kasinot ilman rekisteröitymistä 2026 tai perinteinen kivijalkakasino.
Ruletissa talon etu näyttäytyy kehän reunalla nollana. Kun pallo pysähtyy nollaan, kaikki pelaajat häviävät panostamansa rahat.
Eurooppalaisessa ruletinpyörässä on yksi nolla, mikä antaa talolle 2,7 prosentin edun kaikkiin panoksiin. Amerikkalaisessa versiossa on sekä nolla että tuplanolla, jolloin talon etu hyppää 5,26 prosenttiin.
Käytännössä siis jokaista panostamaasi sataa euroa kohden hävität pitkässä juoksussa tilastollisesti 2,70 tai 5,26 euroa riippumatta siitä, mihin numeroon tai väriin panostat.
Odotusarvo on siis ruletissa aina negatiivinen. Toisin kuin blackjackissa, jossa esimerkiksi kortteja laskemalla voi muuttaa todennäköisyyksiä seuraamalla pakasta poistuneita kortteja, ruletissa jokainen kierros on täysin itsenäinen tapahtuma.
Edellisellä kierroksella tullut punainen ei tee mustasta yhtään todennäköisempää seuraavaksi. Kuulalla ei ole muistia eikä kierroksilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Onko rulettiammattilaisia olemassa?
Historia tuntee muutaman henkilön, jotka ovat onnistuneet petkuttamaan rulettipöytää. Näissä tapauksissa ei ole kuitenkaan käytettä mitään matemaattista strategiaa vaan fyysisiä konnankoukkuja.
Tunnetuin tapaus Joseph Jagger ei ollut vain pelimies vaan myös insinööri, joka palkkasi 1870-luvulla kuusi avustajaa kirjaamaan Monte Carlon kasinon rulettipyörien tuloksia.
Tilastointi paljasti, että yksi pyörä tuotti tiettyjä numeroita tilastollisesti liian usein mekaanisen epätasapainon vuoksi. Jagger käytti tätä hyväkseen ja voitti nykyrahassa vastaavana noin 6,5 miljoonaa dollaria ennen kuin kasino sai asian selville.
Gonzalo García-Pelayo toisti saman tempun 1990-luvun Espanjassa, mutta modernimmin. Hän analysoi perheineen tietokoneen avulla madridilaisen Gran Casino de Madridin rulettipöytien tuloksia kuukausien ajan.
Tilastollinen vinouma paljasti suosittuja numeroita ja perhe voitti arviolta 1,5 miljoonaa dollaria ennen kuin kasino ymmärsi reagoida asiaan. Hauskaa tässä tarinassa on, että Espanjan korkein oikeus vahvisti myöhemmin vuonna 2004 ettei García-Pelayo ollut toiminut laittomasti. Hän oli yksinkertaisesti käyttänyt päätään.
Historiankirjoihin on jäänyt myös laser-mittauslaitteilla operoinut Eudaemons-ryhmä (joukko fyysikkoja 1970–80-luvun taitteesta), jotka kehittivät piilotettuja kengänpohjalaskimia ennustamaan kuulan liikerataa.
Nykyään kasinot kalibroivat pyöriä säännöllisesti, vaihtavat niihin kuluneet osat ja käyttävät valvontateknologiaa, joka tunnistaa poikkeavan pelaamisen automaattisesti. Laserlaitteet on käytännössä kielletty kaikkialta.
Strategioista on paljon uskomuksia
Rulettiin on vuosikymmenten saatossa kehitetty useita strategioita, joiden myytit elävät sitkeästi edelleen.
Martingale on strategioista kuuluisin ja vanhin. Idea on yksinkertainen: tuplaa panoksesi aina häviön jälkeen, ja kun voitat, saat kaikki tappiot takaisin yhdellä kertaa ja päälle yhden kierroksen panoksen.
Muutamilla kierroksilla strategia voikin tuntua toimivalta. Ongelma tulee esiin, kun häviöputki venyy pidemmäksi. Jos aloitat vaikkapa sadan euron panoksella ja häviät seitsemän kertaa peräkkäin, kahdeksannella kierroksella edessäsi on 12 800 euron panos.
Pöytärajat tekevät Martingalesta käytännössä mahdottoman. Kasinot asettavat maksimipanoksen juuri siksi, että tämänkaltaiset strategiat eivät pääse toimimaan.
Tyypillinen pöytäraja eurooppalaisissa kasinoissa on 500–1 000 euroa minimipanoksesta riippuen, ja tämä katto tulee vastaan hämmästyttävän nopeasti, kun panokset kasvavat eksponentiaalisesti.
D’Alembert puolestaan on Martingalea maltillisempi lähestymistapa. Siinä kasvatat panosta yhdellä yksiköllä häviön jälkeen ja pienennät sitä yhdellä yksiköllä voiton jälkeen. Strategia tuntuu tasapainoisemmalta eikä johda yhtä nopeasti äärimmäisiin panossummiin.
Se perustuu kuitenkin virheelliseen oletukseen siitä, että voitot ja häviöt tasoittuvat luonnostaan lyhyen ajan sisällä. Ruletissa näin ei tapahdu, kehällä pyörällä ole mitään velvoitetta tasata tilannetta sinun hyväksesi.
Labouchere on näistä kolmesta monimutkaisin. Pelaaja kirjoittaa ennen istuntoa lukusarjan, esimerkiksi 1-2-3-4-5, ja jokainen panos määräytyy sarjan ensimmäisen ja viimeisen luvun summana. Voiton jälkeen nämä luvut poistetaan, häviön jälkeen panos lisätään sarjan loppuun.
Kaikkien näiden järjestelmien yhteinen ongelma on se, että ne eivät muuta ruletin perustavanlaatuista matematiikkaa millään tavalla.
Ne muuttavat ainoastaan sitä, miten häviöt jakautuvat pelaamisen aikana. Martingale kerää pieniä voittoja ja ottaa satunnaisesti suuria tappioita. D’Alembert tasaa vaihtelua, mutta ei poista sitä. Labouchere luo järjestyksen tunnetta kaaokseen, mutta talon 2,7 prosentin etu on läsnä jokaisessa yksittäisessä panoksessa strategiasta riippumatta.
Pokeri ja vedonlyönti toimivat ammattilaisuuteen paremmin
Mikäli ammattilaisuus siis kiinnostaa, ruletti on yksinkertaisesti väärä pelivalinta. Parempiakin vaihtoehtoja on.
Pokeri on perustavanlaatuisesti erilainen peli: et pelaa taloa vaan muita ihmisiä vastaan. Talon osuus on rake eli komissio, ja ammattilaisuus perustuu siihen, että omat virheesi ovat pienempiä kuin vastustajien.
Niin ikään urheiluvedonlyönti tarjoaa samankaltaisen polun. Ammattivedonlyöjä etsii tilanteita, joissa vedonvälittäjän tarjoama kerroin yliarvioi jonkin tapahtuman todennäköisyyden eli niin sanottuja ylikertoimia.
Ylikertoimien löytäminen vaatii kuitenkin datan analysointia, markkinoiden seurantaa ja rautaista kurinalaisuutta. Osa onnistuu tekemään siitä ammatin, vaikka vedonvälittäjät rajoittavat tai sulkevat johdonmukaisesti voittavien pelaajien tilejä.
Kasinot eivät pidä voittajista
Kirsikkana kakun päälle – kasinot eivät pitkällä aikavälillä koskaan pidä voittajista. Tämä pätee ruletissa samanlailla kuin kaikissa muissakin pelityypeissä.
Mikäli pelaat johdonmukaisesti ja poikkeavasti, kasino huomaa sen kyllä. Fyysiset kasinot voivat pyytää sinut pois pöydästä tai kieltäytyä palvelemasta.
Nettikasinot puolestaan analysoivat pelitilastoja ja epätavallinen voittomäärä voi johtaa tilin sulkemiseen tai bonusten menettämiseen käyttöehtojen nojalla.